Olen niitä sivustoja aina välillä selaillut. Ja yhtä monta kertaa sivut sulkenut. Ilman, että edes ajattelen minkään tuotteen tilaamista, vaikka kuinka olisi kotiinkuljetus, kotona sovittamisen mahdollisuus ennen ostopäätöksen tekemistä ja ilmainen palautus. Aina olen saanut itseni pahalle mielelle. Mainonnassa käytetään sanoja; kurvikkaille tytöille, muodokkaille naisille, näyttäville ladyille. Voi miten kaukana se onkaan todellisuudesta. Missään ei mainosteta muodottomille naisille, naarasvalaille, sairaan läskeille. No, ei tietenkään - eihän sellaisia termejä voi käyttää.
Näissä vaatevalikoimissa kuitenkin poikkeuksetta suurin osa mallistosta ovat koossa 40-48. Kun menet katsomaan kokoja 56 ja suuremmat, niin malleja ei olekaan enää kuin pari hassua. Tai yksi malli tunikaa tai housuja, joita sitten löytyy eri värisinä. Ja nekin on kuvissa puettuina n. kokoa 40 käyttävän mallin päälle. Vaatteiden materiaalit ovat aina jotain hyvin venyvää, jonka voi vaan kuvitella miten epämiellyttävältä se tuntuu iholla.
Kivaltahan se näyttää. Mutta minua se ei houkuta ostamaan. Kun todellisuus on aivan toinen. Ja tokihan minä sen tiedän, että aivan sama mitä päälleni puen. Kaikki näyttää muodottomalta muodottoman päällä. Hoikentavia värejä tai leikkauksia ei ole. Vaatteilla en voi piilottaa mitään. Silti on pakko pukeutua. Pukeutua mihin vaan, mikä sattuu mahtumaan päälleni. Viime vuodet olen käyttänyt lähes vain mustaa; housut, pidempi T-paita ja joku paitapuseron tai jakun tapainen, minkä pidän auki - koska se ei mene lähellekään kiinni. Pelkkään puseroon tai T-paitaan en voi kuvitellakaan pukeutuvani, koska silloin kaikki selkämakkarani, rintsikoiden aiheuttamat pursoilut näkyvät liiaksi. Jakun avulla kuvittelen näiden makkaroiden edes vähän peittyvän.
Vaateostoksille olen mennyt vasta siinä vaiheessa kun on aivan viimeinen pakko. Kun vaatteeni ovat niin kulahtaneet tai rikkoutuneet, että niitä ei vain enää yksinkertaisesti voi pitää päällään. Shoppailu ei todellakaan ole koskaan kuulunut harrastuksiini. En ole ikinä käynyt naisystävieni kanssa vaateostoksilla. Minulla ei ole ensimmäistäkään kokemusta siitä, että joku ystäväni kävisi sovituskoppiin tuomassa eri vaihtoehtoja sovitettavaksi. Tai että minä tulisin sieltä sovituskopista kenellekään näyttämään miltä vaate päälläni näyttää. Tai että minä olisin koskaan kysynyt makutuomarilta onko tämä vai tämä parempi. Ei - minun vaateostokseni ovat olleet sitä, että otan suurimman vaihtoehdon yhdestä mallista sovitettavaksi ja jos se ei mene päälleni niin lähden kaupasta pois. Jos se valitsemani vaate on mahtunut päälleni, niin sitten ostan heti vähintään kaksin kappalein. Jos kaupassa sattuu olemaan samaa kokoa enemmänkin. Ja jos rahat riittävät.
Vaatevarastosta ei minun kohdallani voi todellakaan puhua. Minä en ole aikoihin tarvinnut mitään vaatekaappia. Koska vaatteita on niin minimaalisen vähän. Vain pakollinen. Jotakuinkin pari vaatekertaa, mistä toinen on ylläni ja toinen pesukoneessa. Näin on menty pitkään. juhlavaatteista en viitsi edes kirjoittaa. Toivon vain, että kukaan ei kutsu minua mihinkään juhliin.
Raadollista tekstiä, mutta niin totta. Jos haluaa hyvännäköisiä isokokoisia vaatteita, saa maksaa itsensä kipeäksi, eikä tavan tallaajalla ole sellasia varoja. Niinpä sitten käytetään jotain Tarjoustalon lötköjä.
VastaaPoistaMulla on vaatekaappi samassa jamassa. Miksi ostaa enemmän vaatteita kuin on pakko, jos ei löydä mitään kivannäköistä? Ja mulle sentään mahtuisi edes koko 46. Tässä kaupungissa ei ilmeisesti tunneta sitä kokoa. On kokoon 44 asti ja sitten seuraavat ovat kokoa 56 ja siitä ylöspäin. Mitä sille välille sijoittuvat ihmiset vetävät ylleen?
VastaaPoistaXL-liikkeisiin en viitsi edes mennä, mulla ei ole varaa niin kalliisiin. Ja niistä meni muutenkin maku, kun kerran Tuurissa ihmettelin kaupan kylttiä: Mode XL Liha-Tiinu. Että mitähäh?? Kävi ilmi, että siinä rakennuksessa oli ainakin kaksi liikettä, kyltit vain olivat allekkain katolla, mutta se mielikuva... Ehdin loukkaantua ihan kiitettävästi siinä hetkessä.