Ravintoterapeutin tapaaminen 3

7.8.2013 meillä oli sitten kolmas tapaaminen. Olen opetellut säännöllistä ruokailua vähän reilu 2kk. Jälleen menin aivan sokkona ja jännitti kyllä ihan yhtä paljon kuin edelliselläkin kerralla. Minä en edelleenkään käy vaa'alla missään muualla. Minä en joka aamu ota aamupainoja ja kyttää vaa'an lukemia. Se ei nyt ole motivaattorini, koska niin hyvin tiedän, että jatkuva punnitseminen on vain haitaksi itselleni. Nyt minulla oli muuten vahvempi tuntemus siitä, että painoa on myös kiloissa lähtenyt. Minkä vaan tiesin itsessäni muutamista pienistä merkeistä.

Iloinen havaintoni oli se, että minulle meni nyt sellaiset housut jalkaan, mitkä ei vielä kesäkuun puolella menneet edes lähellekään kiinni! Heinäkuun alkupuolella niitä ei vielä kehdannut pitää ihmistenilmoilla päällään, koska vyötärömakkarat olivat vielä niin karmeat. Mutta nyt ne on otettu käytettävien vaatteiden pinoon. Ja suurimmasta päästä housuja on siirretty vaatepinosta pois.

Merkittävin huomioni oli elokuun ensimmäisenä viikonloppuna koiranäyttelyssä: minä pystyin ja jaksoin esittää kolme koiraa alusta loppuun. Päivä oli helteinen ja olo jo senkin takia tukala, mutta minä suoriuduin silti. Olin tosin aivan hikirutkulamärkä, mutta onnistumiseni sai minut lähes itkemään. Onnesta. Tämä vahvisti myös motivaatiotani mielettömästi, sillä koiraharrastukseni on minun rakkain harrastus ja minä haluan palata kehiin esittämään omia koiriani!

Hauskin huomioni oli eräänä iltana riisuuntuessani. Laittaessani rintaliivejäni tuolin selkänojalle tajusin, että minä olin avannut ne selkäni takana. Siis en ollut joutunut pyörittämään liivejä siten, että saan avattua ne etupuolella. Minä en ollut uskoa tätä juttua itsekään, vaan jouduin samantien kokeilemaan uudestaan. Ja puin liivit takaisin päälle - kyllä se oli totta, minä pystyin myös pukemaan ne siten, että kiinnitin hakaset selän puolella. Näinhän minä olen aina liivini pukenut, paitsi viimeisen 1½ vuoden aikana. Tämä havaintoni sai minut hymyilemään pitkäksi aikaa.

Kerroin nämä kaikki pienet muutokseni ravintoterapeutille. Kävimme läpi ateriapäiväkirjaani ja totesimme tämänhetkisen päätavoitteemme, 4-5 ateriaa/vrk, toteutuneen mallikkaasti. Keskustelimme syömisistäni ja pohdimme myös sitä, että miten eri ravintoainetarpeet tulee täytettyä. Riittävän kalkin saamiseen minun tulee paneutua huolellisemmin.

Jakson aikana minä olin syönyt yhtenä iltana myös suklaata. Olimme saaneet tuliaisina 200g suklaarasian, josta mieheni söi n. 1/3 osan ja minä loput. Jos tämä olisi tapahtunut edellisten laihdutuskuurieni aikana, niin siinähän olisi käynyt niin, että olisin päässäni ajatellut asian järkyttävänä sortumisena ja koko kuurini olisi mennyt pilalle ja sen jälkeen olisi sitten ollut aivan sama, miten syön. Nyt tämä suklaansyöntini hoidettiin siten, että merkkasin sen ateriapäiväkirjaani toteutuneeksi iltapalaksi ja henkisesti minä en kokenut mitenkään sortuneeni! Tämä on minulle merkittävä muutos ajatustasolla. Ja ravintoterapeuttini panotti juuri tätä, että minä en saa ajatella kiellettyjä syömisiä enkä sortumisia. Vaan minun pitää ajatella, että kaikkea voi syödä kohtuudella.

Ravintoterapeuttini on enkeli!

Tapaamisemme päätteeksi katsoimme myös mitä vaaka näyttää. Kiloja oli lähtenyt 4,8. Yhteensä on nyt pudonnut 9,8kg! Tämä on merkittävä etappi sikäli, että jos mahdollisesti lihavuusleikkaus tulee kohdallani kysymykseen, niin painonpudotusvaatimus väh. 7% lähtöpainosta, on saavutettu. Vähän ylitettykin! Lukema sai meidät molemmat hymyilemään.